Onko soratien kunnossapito mahdollista ?
Olemme toki Jupperissa havainneet, että kaupungin suoriutuminen tienpidossa on ollut surkeaa. Katumme ovat olleet kroonisesti kuoppaisia. Ainoana tienpitoon viittavana toimena katuja on pariin kertaan vuosittain sorastettu. Kuorma-autosta on levitetty koko kadun mitalle muutaman sentin sorakerros.
Sorastusauton akselien välissä on poikittainen puskulevy, jolla löysä sora levitetään lavalta pudotuksen jälkeen tasapaksuksi tielle. Me kaupunkilaiset saattamme erehtyä luulemaan, että tie tuli myös lanatuksi. Näin ei ole.
On tärkeää tiedostaa, että lavalta pudotettu löysä hiekkapatja ei riitä kunnostamaan kuopille mennyttä tietä. Kuopat jäävät tämän tasoitetun löysän patjan alle paljastuakseen ajoneuvokuormituksen vaikutuksesta pian uudestaan – entistäkin syvempinä.
Tarvitaan tien lanaaminen. Lanaamisen tarkoitus on kuoria tien pinta 5-10 cm syvyydeltä, sekoittaa irrotettu massa ja levittää se takaisin tielle. Tämän johdosta tiehen porautuneet ja kovettuneet kuopat katoavat ja tien pinta on koko lanatulta syvyydeltään uuden veroista tasalaatuista massaa.
Jostakin syystä kaupunki on teettänyt kesän 2023 aikana kahteen kertaan kaduillamme oikean lanauksen. Aikaisemmin asiallinen lanaus olisi edellyttänyt tiekarhun, joka ei kuitenkaan mahtuisi meidän kyläraiteillamme kääntymään. Nykyisin tehokkaat välineet sorateiden lanaamiseen ovat onneksi paljon joustavampia.
Lanan anatomiaa – höyläten ja muotoillen
Olemme nähneet kuluneena kesänä kaduillamme traktorin vedossa olevan raskaan tielanan. Kyseessä on pitkärunkoinen omalla kannuspyöräparilla varustettu laite, jossa on erillinen höyläterä massan nostamiseen tien pinnasta sekä sitä seuraava muotoilulevypari. Jättöreunalla olevat muotoiluterät levittävät tiestä nostetun aineksen, joka tulee samalla sekoitetuksi tasalaatuiseksi. Muotoiluterien asentoa voidaan säätää joustavasti siten, että ne voidaan ohjata muotoilemaan tien profiili asianmukaiseksi siten, että keskikohta jää koholle. Muotoiluterillä voidaan myös kaapata tien reunoihin mahdollisesti muodostuneet palteet sekoitettavaksi pinnasta kuorittuun massaan.
Höylän leikkuusyvyyttä voidaan säätää tarpeen mukaan esimerkiksi siten, että sorastuksen jälkeen pintaan ajettu löysä aines tulee sekoitetuksi alkuperäisen kovaksi pakkautuneen pintamateriaalin kanssa.
Kesällä 2023 katumme on siis kahteen kertaan lanattu ihan oikeasti. Jälki näkyy. Vanhat kuopat eivät olekaan nyt palanneet niihin paikkoihin, joissa me kaikki tiedämme niiden pesineen. Tästä aito tunnustus tienpidosta vastaaville.
Mutta ihan nappiin tämä suoritus ei vielä mennyt: tien poikittaisprofiilia ei ole muotoiltu kuperaksi. Tämä on olennaista tien kuivatuksen kannalta. Kun tie on muotoiltu oikein, kovakaan sade ei pääse muodostamaan lammikoita tai alamäissä tietä myöten virtaavia tulvapuroja. Kuperalta tieprofiililta sadevesi valuu tien reunoille, kuten sen kuuluisan hanhen selästä.
Lätäköiden välttäminen on olennaista. Jos tien pinnasta puuttuu kaato, vesi jää seisomaan. Kaikki tiedämme, miten kevyesti hiekan rakeet liikkuvat vedessä. Tämän voi testata lähimmällä hiekkarannalla. Vesi, joka kelluttaa uimaria, kannattaa myös pohjalla olevia hiekanrakeita.
Kun tielle muodostuu lätäkkö, sen pohjalla oleville sorarakeille tulee sietämättömän kevyt olo. Veden kannattelemina ne liikahtelevat malttamattomasti. Kun lätäkköön ajaa auto – Huraa! – syntyy aalto, joka antaa lätäkön pohjalla oleville sorarakeille kyytiä. Pari ruokalusikallista pienirakeista soraa singahtaa lätäkön pohjalta sen reunalle – ja samalla lätäkkö syvenee hiukan. Kun seuraava auto ajaa lätäkköön, sama toistuu ja kuoppa syvenee. Syvenevä kuoppa kaappaa tieltä yhä enemmän sadevettä ja seuraavat roiskeaallot ovat entistä näyttävämpiä – ja kuoppa syvenee yhä nopeammin.
Kannattaa siis huolehtia tien kuivatuksesta. Se on helppoa: tien poikittaisprofiili muotoillaan reunoille viettäväksi.
Tien kuivumiseksi ojat ovat olennaiset
Kuivatus vaatii toimiakseen myös tienvarsille ojat. Ne ottavat vastaan reunoille valuvan veden ja johtavat sen edelleen purkupaikkoihin (meidän tapauksessamme tuleviin hulevesikaivoihin). Katujemme reunaojat tuleekin kunnostaa. Toisin paikoin ojat puuttuvat, toisin paikoin ne ovat tien kuivatuksen kannalta tarpeettoman syviä. Ojien reunojen ei tarvitse olla jyrkkäreunaisia, 45 asteen kaltevuus riittää. Ojan syvyydeksi riittää puolisen metriä.
Onko sorapintaisen kadun kunnossapito siis mahdollista?
No onhan se mahdollista. Eikä se ole edes vaikeaa. Kaupungin kesän 2023 aikana osoittama kyky ja taito sen osoittavat. Pienellä skarppaamisella voimme vielä parantaa suoritusta: säädetään ne lanan jättöreunan muotoilulevyt siten, että kadun poikittaisprofiili muuttuu kuperaksi. Tällainen käsittely pari kertaa kaudessa riittää pitämään kuopat poissa. Eikä maksa paljon.
